Lajista on havaintoja koko Suomesta, mutta harvakseltaan, laji on melko harvinainen. Se elää rämeillä ja soiden reunamilla, mutta myös kuivemmilla paikoilla, kuten hakkuuaukeilla. Perhosen voi tavata lennossa parhaiten heinäkuussa, vaikka lento voi alkaa jo kesäkuussa ja päättyä vasta syksyllä. Alueen havainnot on tehty 31.5. – (8.7. – 13.7.). Tuhkakarvajalka on harmaa perhonen, etusiipien etureunassa on valkoisia suomuja, munuaistäplä on myös valkoinen, poikkijuovat ovat mustanharmaat ja ne näkyvät yleensä vain siiven etureunassa. Takasiivet ovat harmaat ja niissä on tummanharmaa keskipilkku. Siipiväli on 35 – 49 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukalla on pään takana kaksi eteenpäin suuntautuvaa heikkoa karvatupsua, takaruumiin selkäpuolella on yleensä viisi karvatupsua, joista kaksi ensimmäistä ovat usein mustia, myös 8.jaokkeessa on musta tupsu. Iho on tummanharmaa, keskiselkä joskus musta, kyljissä voi olla punaruskeita täpliä. Pää on musta. Toukka on moniruokainen, ruokavalioon kuuluvat mm. vaivaiskoivu (Betula nana), tuhkapaju (Salix cinerea), pihlaja (Sorbus aucuparia), haapa (Populus tremula), tuomi (Prunus padus), juolukka (Vaccinium uliginosum), mustikka (Vaccinium myrtillus), suokukka (Andromeda polifolia) ja vadelma (Rubus idaeus). Talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin vuonna 1958, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Jussi Vilén, Kari Töyrylä, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Gynaephora_Fascelina
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/lymantriinae/dic-fascelina.htm