Lajia tavataan koko Suomessa. Se lentelee monenlaisilla biotoopeilla, varsinkin erilaisissa lehtimetsissä, puistoissa ja kulttuurimaisemissa. Lento alkaa heinäkuussa ja jatkuu lokakuulle asti. Alueen havainnot on tehty 24.7. – 14.10. Hyvin muunteleva perhonen, keskisareke voi olla valkoinen ja poikkijuovat ohuet, myös mustien vöiden rajaama, kokonaan harmaa tai musta. Ulomman poikkijuovan etuosa kovera ja sen ulkonema teräväkulmainen, ulospäin venynyt; myös takasiipien kaarijuovassa on selvä kulma. Siipiväli on 24 – 32 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä, selkä yleensä kellanvihreä. Selkäjuova himmeä, jakautunut, usein näkyy vain tumma keskus, reunat kellanvihreät ja sulautuvat usein muuhun selkään; sivuselkäjuova kellanvalkoinen ja näkyy parhaiten keskiruumiissa. Sivujuova harvoin näkyvissä, vaalea. Perälisäkkeet pitkät, vaaleat. Toukka on moniruokainen, mutta elää pääasiassa mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (Vaccinium uliginosum), mutta on tavattu myös maitohorsmalta (Epilobium angustifolium), ahosuolaheinältä (Rumex acetosella), mansikalta (Fragaria vesca), vadelmalta (Rubus idaeus), hieskoivulta (Betula pubescens) ja pajuilta (Salix). Muna talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Matinojalla 5.8.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Juha Salokannel, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Dysstroma_Citrata