Laji on harvinainen ja taantunut, nykyään tavataan pääosin Etelä-Hämeessä, Etelä-Savossa ja etelärannikolla. Se on harjulaji, mutta lentelee myös avoimilla katajaniityillä. Lentoaika on kesä- heinäkuu; alueen havainnot on tehty juhannuksen tienoilla. Etusiiven suonet näkyvät vaaleina, munuaistäplä on jakautunut mustiksi täpliksi tai puuttuu; siiven etureunassa on yleensä vain yksi musta täplä sisemmän poikkijuovan kohdalla. Takasiivet ovat tummat. Siipiväli on 32 – 39 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vaaleanruskea, tummakuvioinen. Päälaenjuova on harmaanruskea, otsanreuna valkoinen, pään sivun kaksi juovaa valkoiset. Selkä on harmaanruskea punertavan sävyinen, tummien täplien kirjavoima, selkäjuova kapea, jakautunut. Sivujuova vaalean kellanruskea, sen yläreuna aaltoinen, kylki sivujuovan alapuolella tumma. Huokoset mustat. Ravintokasvina ovat harjuilla kasvavat virnat, kuten hiirenvirna (Vicia cracca), mutta myös kurjenherneet (Astragalus), niittynätkelmät (Lathyrus pratensis) ja mesikät (Melilotus). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Aitoossa 1961, Leimo Kangas. Myös Matti Ahola on havainnut lajin.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Lygephila_Viciae
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/catocalinae/lyg-viciae.htm
