Levinneisyys kattaa nykyään Suomen Oulun korkeudella asti. Lentelee vanhoissa metsissä, joissa on havupuita, puistoissa ja myös kalliomaastossa. Lentoaika on kesäkuun lopulta elokuun alkuun; alueen havainnot ovat ajalta 27.6. – 30.8. Etusiiven ulkoreunassa on syvänemä ja siiven kärki on sirppimäinen, väriltään siivet ovat vihertävät, poikkijuovat ovat kellertävät ja suorat paitsi etureunassa jyrkkämutkaiset; takasiivissä on myös keltainen, häipyvä poikkijuova. Siipiväli on 22 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihertävä, mustakirjauksinen; mustat täplät ovat takaruumiin 3. jaokkeessa välillä D1 – D2 ja 5. jaokkeessa sukasen D2 edessä, 8. jaokkeessa on tumma vinojuova D2-sukasen alapuolella. Toukassa on myös ritariyökkösten tapaan kyljessä ripsimäiset ulokkeet. Ravintona ovat etupäässä puiden levät ja jäkälät, kuten raidanisokarve (Parmelia sulcata), karstanahkajäkälä (Peltigera praetextata), tähtilaakajäkälä (Physcia stellaris) ja haavankeltajäkälä (Xanthoria paeietana). Toukka talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto lajista on tehty Kuohijoella 10.7.2014, Arto Tyrni.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Laspeyria_Flexula
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/catocalinae/las-flexula.htm